|
Totta se on, Suomen perustuslaki yhdessä sitä kielten osalta tukeva vuodelta 1922 periytyvä Suomen kielilaki, joissa siis määritellään suomen ja ruotsin kielien olevan Suomen kansalliskieliä, ovat syynä siihen että Raaseporista ollaan nyt viemässä lähes 100-vuotta vanhaa sotilasperinnettä. Kansalliskielihän tarkoittaa sitä, että sellaisella pitää lain mukaan ja sen hengessä pystyä toimimaan valtion palvelujen osalta tasavertaisesti koko valtakunnan alueella Ahvenanmaata lukuunottamatta. Ruotsin kieltä ei siis aikoinaan Suomen valtion syntyvaiheissa sen paremmin kuin sen jälkeenkään ole haluttu luokitella vähemmistökieleksi vaan suomen kanssa tasavertaiseksi kansalliskieleksi. On siis ruotsinkielisten taholta uskottu omaan voimaan ja vaikutusvaltaan niin vahvasti ettei missään vaiheessa ole tullut mieleen olemassaolevien etujen alasajo - ennenkuin 2010-luvulla.
Koska ruotsinkieli on siis täysin tasa-arvoinen suomen kanssa lainsäädännössämme ei voida suosia mitenkään erityiseti ruotsinkieltä tai alueita, joilla on ruotsinkielinen enemmistö. Olemme siis kaikki Ahvenanmaata lukuunottamatta tasa-arvoisia, mitään ns. erityisratkaisuja ei siis tarivta ruotsin kielen turvaamiseksi. Näinollen myöskin laissa turvatun ruotsinkielisen joukko-osaston sijoituspaikkaan ei voida vedota sen paremmin kieli- kuin muunkaan laiinsäädännön osalta. Ainoa jäjellejäävä keino on aluepoilitiikka, mikä tällä kertaa siis kiellettiin jo etukäteen varuskuntien lakkautuslistaan vaikuttavista tekijöistä. Nykyinen laki ei siis anna mitään turvaa ja suojaa sille, että Dragsvikin varuskunnalla on hyvin merkittävä vaikutus suomenruotsalaiselle kansallisidentiteetille - ovathan siellä Pohjanmaan, Turun ja Uudenmaan pojat jo vuosikymmenten ajan voineet tutustua toisiinsa ja syventää omaa verkostoaan - nimenomaan osana ruotsinkielisenemmistöistä Länsi-Uuttamaata. Täysin yksikielisesti ruotsinkielinen (komentokäskyjä lukuunottamatta) varuskunta keskellä ruotsinkiellistä ympäristöä on tuonut turvaa ja itsetuntoa siellä palvelleille nuorille miehille ja naisille. Tilanne tulee muuttumaan täysin, kun ruotsinkielinen joukko-osasto tulee olemaan vain yksi yksikkö muutoin täysin suomenkielisen Upinniemen keskellä. Olin siellä muuten kertaamassa n. 6-7 vuotta sitten enkä todellakaan kuullut ruotsia missään. Vaikutus ruotsinkielisten nuorten miesten ja naisten ruotsin käytölle tulevat olemaan dramaattiset. Mikä esimerkiksi on jo vuosien ajan prikaatissa palvelleiden suomenkielisten paine enää oppia puhumaan ruotsia?
Mitenkä tällainen olisi sitten voitu välttää? Jos kieliasioita ajavat poliitikot lähinnä RKP:n suunnalla olisivat olleet tarpeeksi kaukaa viisaita, olisivat he jo aikoja sitten lähteneet viemään asioita kohti ruotsin tunnustamista viralliseksi alueelliseksi vähemmistökieleksi - kansalliskielen asemasta. Tällöin olisi ollut nyt täysin oikeutettua turvautua erikoisjärjestelyihin alueellisen ruotsinkielen, ruotsinkielisen kulttuurin ja ruotsinkielisten rakenteiden ja instituutioiden - kuten varuskunnan - turvaamiseksi. Mutta kun ei rakkaille ruotsinkielisille poliitikoillemme kelpaa niin ei. Mieluummin mennään kovaa ja lujaa päin petäjää niin että Ankkalammesta alkaa kohta vesi loppua kokonaan.
Tilanne 9.2.2012: Nyt tiedämme, että Dragsvik ei ennakkoaavisteluista huolimatta ollutkaan mukana Puolustusvoimien ensimmäisellä lakkautuslistalla - tuleeko uusi päivitetty versio myöhemmin, sitä emme vielä tiedä. Väitän julkisten vakuuttelujen vastaisesti taustalla olleen ns. "poliittista" painetta. Wallin ei välttämättä ole itse suoraan "ohjeistanut" kenraaleja, mutta joku muu lähipiiristä on voinut hyvinkin vihjaista mikä on sopivaa ja mikä mikä ei. Kenraalit eivät ole avoimesti halunneet asettua puolustusministeriään vastaan. Nyt jo nähdään, että varsinkin perussuomalaiset ovat syyllistämässä Wallinia ja suomenruotsalaisia työpaikkojen viemisestä Keski- ja Itä-Suomesta ja ovat selvästi saamassa taas yhden uuden teesin vastakkainasetteluretoriikalleen.
|
