|
Aiheesta käytiin tänään 3.3.2010 keskustelu Radio Vegassa otsikolla KÖR SVENSKAN ÖVER FINSKAN I RASEBORG. Ohjelma kuului sarjaan SLAGET EFTER TOLV. Puhetta johti Helsingin Sanomien toimittaja Anna Paljakka. Muina osallistujina olivat Raaseporin kaupunginjohtaja Mårten Johansson ja entinen karjaalaispoliitikko Risto Laakkonen. Keskustelu oli luvalla sanoen laimea. Paljakka teki asiallisia kysymyksiä, joihin Johansson vastasi, mutta Laakkonen vain mumisi jotain. Eikö ketään terävämpää ja asiantuntevampaa löytynyt Raaseporin suomenkielisistä? Ilmeni mm., että hallinnossa suomenkielisten osuus on vain noin 10%. Paljakka ja Laakkonen eivät millään tavalla kommentoineet asiaa. Kaupunkilaisethan saavat kylläkin palvelut äidinkielellään, mutta suomenkielisten näkyvyys hallinnossa on minimaalista, mikä aiheuttaa suomenkielisissä tunteen, että he ovat vähemmän päteviä. Kaupungin päättävissä elimissä tilanne on sama – kaikki näkyvimmät paikat ovat ruotsinkielisten hallinnassa.
Pari viikkoa sitten, 19.2.2010, Raaseporin suomenkieliset saivat lukea Länsi-Uusimaa-lehdestä, että ruotsinkielinen on valittu sivistyslautakunnan suomenkieliseen jaostoon. Tällaisia huonoja uutisia suomenkielisille on Raaseporin lyhyen historian aikana tullut tiuhaan tahtiin. Erityisen kummalliseksi asian tekee se, että suomenkielisten syrjintään syyllistyy jatkuvasti sama puolue eli SDP. Tuoreessa muistissa on vielä valtuuston ja lautakuntien kielisotkut sekä kaupunginhallituksen täysin vinoutunut kielellinen koostumus. Vain yksi kolmestatoista on äidinkieleltään suomenkielinen.
Karjaan itsenäisyyden ajoilta jäi mieleen suomenkielisten yli puoluerajojen toimiva yhteistyö. Ei ollut kovin suurta merkitystä, mihin puolueeseen kuului, jos oli vain pätevä luottamustehtävään. Suomenkielisten yhteistyö Raaseporin luottamuselimissä on täysin pirstaleista. Suomenkielisten asiaa pahentaa entisestään se, että aikaisemmin maineikas Karjaan sos. dem. yhdistys on luovuttanut itsenäisyyttään lähtemällä arveluttavaan yhteistyöhön ruotsinkielisten demareiden kanssa, jotka ovat yrittäneet ja yrittävät saattaa koko ajan suomenkieliset alisteiseen asemaan. Suomenkielisen jäsenen valitseminen sivistyslautakunnan suomenkieliseen jaostoon ei olisi luullut olevan mikään ylivoimainen tehtävä kaupunginhallitukselle. Jos kyseessä on Raaseporin kummalliset säädökset, joiden mukaan lähes kaikkiin luottamustehtäviin tarvitaan kunnanvaltuuston jäsenyyttä, niin niistä pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon, koska valtuutetut eivät välttämättä hallitse oman lautakuntansa asioita. Viimeksi Careman jupakassa kävi ilmi, että luultavasti suurin osa perusturvalautakunnan jäsenistä eivät olleet lukeneet Careman ja Raaseporin kaupungin välistä sopimusta. Jos niinkin leväperäisesti suhtaudutaan luottamustehtäviin, niin eikö olisi parempi luopua tehtävistä uutterampien ja tunnollisempien hyväksi. Jokaisella lautakunnalla on enemmän tai vähemmän kyseenalaiset puheenjohtajat.
Suomenkieliset voivat myös syyttää jonkin verran itseään, kun eivät vaadi tarpeeksi äänekkäästi merkittäviä luottamuspaikkoja itselleen. Varsin hyvin tiedetään kielellisen enemmistön ylimielisyys kielelliseen tasa-arvoon. Hyvä keino suomenkielisten aseman parantamiseksi olisi se, että joku vakavasti otettava sosiologi tutkisi syvemmin suomenkielisten asemaa Raaseporissa. Nyt jo tiedetään, että Raaseporin suomenkieliset koulut pärjäävät huomattavasti heikommin kuin ruotsinkieliset koulut, vaikka valtakunnallisissa vertailuissa tilanne on päinvastainen. Olisi hyvä tietää, heijastuuko tämä suomenkielisten myöhempään elämään. Vertailua olisi hyvä tehdä esim. työttömyystilastoissa, sosiaalipalveluissa ja lasten huostaanotoissa. Hyvä olisi myös selvittää, onko virkamiehistä 30%:lla suomi äidinkielenä. Tutkijalle kenttä olisi varmaan melko laaja. Ainut suppea tutkimus suomen- ja ruotsinkielisten asemasta on vuodelta 1981. Sen teki valt. maisteri Arja Munter. Tutkimus oli nimeltään Länsi-Uudenmaan muuttohalukkuus- ja elinkeinotutkimus.
|
