|
Kirjoittanut Heikki Mansikkaniemi
|
|
01.11.2011 18:30 |
|
Oli mielenkiintoista lukea syntyperäisen koko elämänsä Karjaalla asuneen Sirkka Korellin kirjoitus Koulutie alkaa parakissa Karjaalla EU:ssa 2.10.2011. Tällaiset ajatukset ovat todella tärkeitä. Niiden avulla on helpompi edetä kamppailtaessa suomenkielisten oikeuksista Raaseporissa. Jonkin suomenkielisen yhdistyksen kannattaisi järjestää muistitalkoita vanhemmille suomenkielisille henkilöille, jotka ovat itse kokeneet vähemmistöaseman Karjaalla. Toinen apuväline olisi, että joku sosiologi tutkisi suomenkielisten asemaa läpi historian näillä alueilla. Ehkä voisi myös ajatella perustaa jonkinlaisen suomenkielisten ”valtuusto”, joka antaisi kysymättäkin lausuntoja suomenkielisiä koskevista asioista. Historia osoittaa, että enemmistö liikahtaa vasta, kun asiasta tehdään julkinen tai haetaan tukea korkeammalta taholta. Kouluasioissa tällaisiin menetelmiin on jouduttu turvautumaan. Koska ruotsinkieliset eivät antaneet tukea suomenkielisen yhteiskoulun perustamiselle Karjaalle, niin haettiin apua valtakunnan tasolta. Kansanedustajat Sylvi-Kyllikki ja Eino Kilpi auttoivat rohkealla ja uhrautuvalla toiminnallaan hankkeen satamaan. Karjaan suomenkieliset joutuivat kauan käymään kansalaiskoulunsa Hangossa. Vasta Erkki Tabermanin ja Lauri Palosen peräänantamaton taistelu johti vuonna 1963, että suomenkielinen kansalaiskoulu aloitti toimintansa. Koulujen paikoista, korjauksista ja rakentamisista on käyty ikuisia kiistoja, joissa suomenkieliset ovat aina jääneet toiseksi. Kansalaisopisto on muodostanut oman lukunsa, kun Karjaan suomenkieliset ovat yrittäneet saada aikaan oikeudenmukaisia päätöksiä. Ruotsinkieliset naureskelivat, kun Erkki Taberman lähti Kouluhallituksen pääjohtaja Reino Oittisen puheille vuonna 1951. Pääjohtaja kertoi, että kouluhallitus ei koskaan vastusta työväenopistojen perustamista. Ruotsinkielisillä eli kuitenkin kostonhenki, ja he alistivat suomenkielisen toiminnan ruotsinkielisten hallintaan. Meni aina vuoteen 1963, ennen kuin suomenkielinen työväenopisto itsenäistyi. Itsenäisyyttä kesti aina vuoteen 2008, jolloin perustettiin kaksikielinen opisto vastoin suomenkielisten tahtoa ja perustuslain henkeä. Nyt tilanne on menossa vielä synkempään suuntaan, koska suunnitelmat siirtää kansalaisopisto Västra Nylands Folkhögskolan alaisuuteen on jo pitkällä. Välillä esiintyi suoranaista kiusantekoa, kun vastoin suomenkielisten enemmistön mielipidettä Työväenopisto muutettiin kansalaisopistoksi vuonna 1978. Ikävä kyllä mikään nykyisistä Raaseporin puolueista ei tunne omakseen suomenkielisten asioita. Ehkä jokin uusi voima muistaa seuraavissa kunnallisvaaleissa tämän ”unohdetun” väestönosan.
|
