|
Bromarv, missä se on? Niin joo, se on kyllä ihana paikka. Kesällä varsinkin. Sehän on melkein saaristoa. Tunnen jonkun sieltä, ei vain nyt juuri tule mieleen. Sellaisia ovat puheet kaupunkilaisten kanssa minun kotipaikastani. Jokaisella on joku tuttu, joku kaukainen sukulainen, joka on viettänyt täällä lapsuutensa tai omistaa täältä mökin. Kaikki muistavat, että alue on kaunis. Ensin tulee hyväntahtoinen, hieman kateellinen hymy, sitten kysymys miten me niin kauas olemme eksyneet ja kuinka nyt sitten viihdymme maalla. Joku osaa kysyä tunnenko Micke sen ja sen tai Lasse tuon ja tämän. --- Kolme vuotta on riittävän pitkä aika sanoaksemme, että todella asumme täällä. Ettemme ole vain käymässä. Että tiedämme kyllä kuinka liukas Bromarvintie voi talvisin olla – ja kun se on niin kauhean mutkainenkin. Ettemme pelkää pimeää tai hiljaisuutta tai talon rasahtelua säiden vaihtuessa. Että tämä ei ole vain eksoottinen paikka, missä voi päiväkävelyllä nähdä metson, hirviä ja mäyriä. Tai että osaamme totta tosiaan laskea talon lämmityksen puukuutioissa tai öljylitroissa. Ihmiset haaveilevat maalle muutosta, usein koskaan sitä toteuttamatta. Maalla asumiseen liittyy pitkä liuta kliseitä, hyvässä ja pahassa. Maalla kaikki on hitaampaa, voiko siellä edes käydä leffassa ja entä jos aidan taakse muuttaa joku tollo? Meille tämä oli aluksi kokeilu. Halusin ison keittiön, puuhellan ja yrttitarhan, erillisen työhuoneen ja tilaa koirille, jotka vielä silloin olivat mielikuvituskoiria. Mutta mietin onko haaveilleni mitään todellisuuspohjaa. Kliseet ovat osoittautuneet osittain todeksi. Kyllä, edelleen pihasauna on suunnatonta, kyyneleet silmiin nostattavaa luksusta. Hiljaisuus ja rauha ovat jotain käsittämätöntä, niin loppumatonta. Avaruus, tila, vapaus – niihin tottuu, mutta ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Onneksi. --- Olin viikonloppuna kaupungissa ja käytin koiria yöpissillä. Punavuori kuhisi baarista toiseen vaeltavia ihmisiä. Ohitseni käveli korkokengissä kipsutteleva ja kikattava tyttökolmikko. Yksi heistä huusi perääni: "Mäkin haluaisin koiran!" Minua hymyilytti. Yli kolme vuotta sitten se tyttö olin minä.
|
