• Karjaan lukio

“Jos opiskelu tuntuu hiemankin kiinnostavalta, mene ihmeessä lukioon”, kannustaa Karjaan lukion alumni Lasse Minkkinen, joka lähti lukion jälkeen opiskelemaan biologiaa.

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Valmistuin syksyllä 2020 filosofian maisteriksi, biologian ja maantieteen aineenopettajaksi Jyväskylän yliopistosta. Tällä hetkellä työskentelen toista vuotta lukio-opettajana.

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

Panttasin päätöstäni aivan viime hetkille saakka, kun hain jatko-opintoihin. Biologian ala vei voiton, vaikka monet muutkin hakukohteet olivat kiinnostaneet minua. Päädyin siis Jyväskylään, Suomen Ateenaan. Myöhemmin hakeuduin aineenopettajakoulutukseen. Halusin ammatin, jossa voi vaikuttaa tulevaisuuteen.

Minkälaisia muistoja lukioajoista on sinulle jäänyt? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Päivästä päivään minulla oli todella hauskaa! Olen aina ollut hyvin oppimismyönteinen, joten lukio oli minulle oikea paikka. Lukio on rattoisaa aikaa: saa opiskella, syödä ja urheilla rauhassa. Kovan työn vastapainona välitunnilla saattoi maata sohvalla tai pelata pari palloa pingistä kaverin kanssa.

Karjaan lukiosta ovat ehdottomasti jääneet mieleen ystävät ja mainiot opettajat. Apua ja ohjausta sai aina tarvittaessa, koska ryhmäkoot olivat maltilliset. Lisäksi meillä oli silloin tällöin vastapainoksi huippuhauskaa erityisohjelmaa. Käytiin muun muassa Brysselissä opintomatkalla ja Kisakeskuksessa virkistäytymässä. Osallistuin improvisaatiokurssille ja lauloin kevätjuhlissa. Wanhojen tanssit oli riemuisa juhla, jota me kaikki odotimme innolla.

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt minkä neuvon antaisit itsellesi?

Ole utelias!

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Jos opiskelu tuntuu hiemankin kiinnostavalta, mene ihmeessä lukioon. Fiksuja, ajan hermolla olevia ihmisiä tarvitaan aina.

• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

“Jos lukio kiinnostaa, kannattaa hakea! Pääset syventämään peruskoulun oppeja ja keskittymään niihin aineisiin, jotka sinua kiinnostavat, olivat ne sitten äidinkieli, historia, englanti tms.”, kannustaa Kansallisgallerian kirjastossa työskentelevä Anne Sämpi.

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Työskentelen Kansallisgallerian kirjastossa ja asun Helsingissä. Kansallisgallerialla on kolme museota: Ateneum, Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo. Työskentelen pääosin Ateneumissa mutta välillä myös Kiasmassa.

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

Opiskelin kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Olen aina pitänyt lukemisesta, joten ala tuntui luontevalta. Selasin abivuonna yliopiston opinto-opasta, josta bongasin kotimaisen kirjallisuuden oppiaineen.

Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt lukio-ajastasi? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Hyviä muistoja: Karjaan lukio oli sopivan kokoinen lukio, ei liian iso. Opettajat olivat supermukavia ja ammattitaitoisia, ja minulla oli hyvä ystäväporukka. Ilmapiiri oli kannustava ja turvallinen.

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?

Älä mene ystävien perässä, vaan valitse sellaisia valinnaisia opintojaksoja, jotka todella kiinnostavat itseäsi. Jos esimerkiksi historia kiinnostaa, kannattaa valita kaikki mahdolliset historian opintojaksot. Ota myös aikaa itsellesi. Lukioaika ei ole pelkkää arkista aherrusta, siihen kuuluu myös vapaa-aika ystävineen ja harrastuksineen.

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Jos lukio kiinnostaa, kannattaa hakea! Pääset syventämään peruskoulun oppeja ja keskittymään niihin aineisiin, jotka sinua kiinnostavat, olivat ne sitten äidinkieli, historia, englanti tms. Lukiossa voi myös saada ystäviä. Wanhojen tanssit sekä abijuhla ovat ikimuistoisia kokemuksia. Toivotan sinulle onnea ja menestystä, minne elämässäsi päädytkin!

• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

“Lopulta lukio, niin kuin muutkin oppilaitokset, antaa vain työkalut elämälle, työ ja elämä opettavat matkan varrella käyttämään noita työkaluja”, sanoo kotieläinjalostuksen opiskelija, Karjaan lukion alumni Mirva Härkänen.

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Viimeistelen kotieläinjalostuksen maisteritutkintoa Helsingin yliopistolla sekä olen kokopäivätyössä omalla alallani. Teen myös vapaa-ajallani paljon töitä uhanalaisten kotieläinrotujen eteen ja olen perustajajäsenenä suomenkarjan omalle yhdistykselle, jonka tarkoituksena on turvata kolmen suomalaisen nautarodun olemassaolo.

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

En koskaan nähnyt itseäni opiskelemassa lukiossa saati yliopistossa. Hainkin omaa alaani todella pitkälle yläasteelle asti. Kävin kaikki taidealat yksi kerrallaan läpi löytämättä sitä omaa alaa, mistä uskoin nauttivani työnä. Kun oikeasti tuli aika tehdä päätöksiä, mihin hakea ja mitä opiskella, löysin puolivahingossa nyt opiskelemani korkeakoulututkinnon ja se vain loksahti paikalleen. Suorin ja nopein reitti oli lukion kautta yliopistoon, joten sen tien valitsin. Tie ei ollut helppo, sen voin sanoa, mutta en kadu valintaa yhtään.

Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt lukio-ajastasi? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Ne perinteiset Wanhat ja penkkarit! Mutta nuo nyt suurin osa muistaa pitkään. En osallistunut lukioaikoina ekskursioille, mutta siitä huolimatta lukioajoilta jäi paljon hyvää taskuun ja sellaista, mitä kannan koko elämän mukanani.

Olin myös varsin tyytyväinen Karjaan lukioon, pidin ilmapiiristä ja siitä että opettajat olivat tuttuja. Tukea sai aina kun sitä tarvitsi, ja lukion pienemmän koon vuoksi pystyi vaikuttamaan siihen, millainen kokemus lukio oli.

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?

Lukioaika tai päättötodistus ei määritä koko elämää, joten sen vuoksi ei kannata palaa loppuun. Nauttii siitä mitä tekee, ja lopulta elämä vie tavalla tai toisella sinne, minne on mennäkseen. Suunnitelmat muuttuvat aina, eikä elämää pysty suunnittelemaan, vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Lopulta lukio, niin kuin muutkin oppilaitokset, antavat vain työkalut elämälle, työ ja elämä opettavat matkan varrella käyttämään noita työkaluja.

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Lukio avaa ovia joka suuntaan, kurssit kannattaa valita omien mielenkiintojen pohjalta eikä tarvitse olla kympin oppilas, jotta pärjää. Näin keskinkertaisena opiskelijana, jolla on vielä lukihäiriö, voin sanoa että elämässä pääsee pitkälle pelkällä sinnikkyydellä.

• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Opiskelen Helsingin yliopistossa parhaillaan Ympäristömuutos ja globaali kestävyys -maisteriohjelmassa (FM). Tätä ennen olen suorittanut kolme vuotta kestävän kandidaatintutkinnon (LuK) Helsingin yliopistossa. Unelmani on tietysti pelastaa maapallo ja edistää kestävyyden toteutumista!

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

Hain lukioon ajatuksella, että minulla on seuraavat kolme vuotta aikaa miettiä, mitä sitten haluankaan jatko-opiskella ja ammatikseni tehdä. Lukion päätyttyä olin kuitenkin yhä tilanteessa, että en varsinaisesti tiennyt mitä haluaisin lähteä opiskelemaan. Saman vuoden lopulla siitä, kun valmistuin ylioppilaaksi, tajusinkin aivan yllättäen ja täysin varmuudella mitä haluan opiskella. Halusin alalle, joka todella pyrkii ratkaisemaan ongelmia, on keskeinen nyt ja tulevaisuudessa sekä tekee merkityksellistä työtä ja parempaa huomista ihmiskunnan lisäksi koko planeettamme hyvinvoinnille.

Siispä hain opiskelemaan ympäristötieteitä Helsingin yliopistoon, mutta lisäksi päädyinkin opiskelemaan biologiaa ja maantiedettä. Nykyiseen maisteriohjelmaani päädyin, koska olin kiinnostunut monitieteisestä opiskelualasta, joka tukisi ja syventäisi tätä aiempaa kandiosaamistani. Olenkin yhdistänyt nykyisiin maisteriopintoihini luonnontieteiden lisäksi monipuolisesti yhteiskuntatieteitä, kuten talous- ja oikeustiedettä.

Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt lukio-ajastasi? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Minulle on jäänyt tosi hyviä lukiomuistoja, vaikka myös vastoinkäymisiäkin oli esimerkiksi jonkin vaikean kurssin kanssa tai sitten silloin, kun ei olisi aina jaksanut tehdä matikan ja fysiikan tehtäviä tunnilla. Päällimmäisenä jäi kuitenkin toisiaan hyvä mieli lukioajoista, ja koin saavani juuri sen, mitä lukiolta oisin voinut kuvitella toivovani yleissivistyksen ja ylioppilastodistuksen lisäksi. Koeviikot tuntuivat ihan kamalilta alkuun, mutta eivät enää miltään sen jälkeen, kun koki ensimmäiset yo-kokeet. Erityisiä kohokohtia olivat tietysti Wanhat ja penkkarit, vaikkakin Wanhat olivat kirkkaasti se ykkösjuttu itselle. Lisäksi ystävillä oli iso merkitys.

Tykkäsin pienestä lukiosta! Koulu oli suhteellisen lähellä kotiani, ja siirtymä Karjaan yhteiskoulusta tuntuikin tosi luontevalta ja helpolta tavalta jatkaa lukioon yläasteen jälkeen. Oli myös helppo rakentaa ystävyyssuhteita (tuttuja yläasteelta).

Yksi erityisen hyvä piirre oli mielestäni se, että sai tarvittaessa tukiopetusta, jos tarvitsi. Oli oikeasti todella kiva, kun tuntui, että opettajat välittävät ja haluavat aidosti auttaa. Esimerkiksi oma ryhmänohjaajani reagoi ja kysyi minulta ihan suoraan, miksi esim. jokin oppiaine tai kurssi oli mennyt nyt vähän huonommin. Sain sitten tosiaan vaikeissa aineissa tukiopetusta, josta koin olevan hyötyä.

Opettajat olivat myös innostavia ja kannustavia. Esimerkiksi kaverini kertoi käytännössä ”inhonneensa” biologiaa alkuun, mutta Karjaan lukiossa opettaja sai tämän innostumaan kyseisestä oppiaineesta jopa niin paljon, että kaverini päätyi opiskelemaan soveltavalle biologian alalle. Kaiken kaikkiaan olen tosi onnellinen siitä, että olen saanut käydä Karjaan lukion!

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?

Antaisin itselleni neuvoksi olla sinnikäs, mutta toisaalta muistaa olla armollinen itselle. Koeviikoista selviää oikeasti joka kerta, ja kokonaisuudessaan lukion rytmiin tottuu tosi helposti. Kehottaisin uskomaan omiin vahvuuksiin ja pyrkimään tunnistamaan myös omat heikkoudet. Esimerkiksi jos tiedät olevasi huonompi kielissä tai matikassa, pyydä sitä tukiopetusta ja vinkkejä opettajilta.

Lisäksi ole avoin, kekseliäs ja innokas! Nauti koko lukioajasta sekä arvosta niin hyviä kuin huonojakin hetkiä, ne opettavat ja kasvattavat tulevaisuutta varten (esim. koeviikko ja yo-koe paineet, opettivat mm. sitä sinnikkyyttä ja oman vastuun ottamista lukemisesta). (Niin, ja koita ehdottomasti tehdä matematiikan ja fysiikan tehtäviä paremmalla antaumuksella, äläkä haaveile niin paljon näillä tunneilla.)

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Mikäli on yhtään epävarma, että mitäköhän sitä haluaisi tehdä ja saada sitä ”ylimääräistä aikaa” tulevaisuuden pohdinnalle, niin kannattaa ehdottomasti hakea lukioon! Kyllä sitä jossain vaiheessa alkaa huomaamaan lukion aikana, että mikä aine esimerkiksi kiinnostaa ja mikä ei niinkään. Hyvästä yleissivistyksestä ei ole mitään haittaa. Lisäksi korkeakouluissa usein arvostetaan lukiopohjaa, ja jatko-opinnoiden kannalta onkin hyvä, mikäli on saanut lukiosta syventävää osaamista eri oppiaineista peruskoulun lisäksi.

Lukion rytmi (eli oppituntien pituus, koeviikot, vastuu omista opinnoista, jne.) on tosi hyvää harjoitusta myös jatko-opintojen opiskelurytmiä varten. Toisin sanoen lukio oikeasti antaa hyvän pohjan jatko-opinnoille joka tapauksessa, tietäisi mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä tai ei. Eikä kannata ottaa paineita liikaa siitä, miten pärjää. Lukiossa saa ihan varmasti tukea ja apua opiskeluun, mikäli sitä tarvitsee. Lukio tulee todennäköisesti antamaan paljon enemmän ”tulevaisuuden eväitä” kuin edes osaisi alkuun ajatella.

• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

“Hauskaa ja huoletonta aikaa”, muistelee kauppakorkeakoulussa opiskeleva Jesse Peltomaa lukioaikojaan vuoden 2023 ensimmäisessä alumnitarinassa.

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Opiskelen markkinointia neljättä vuotta Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa ja teen töitä opiskelujen ohella.

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

Päädyin hakemaan kauppakorkeakouluun, koska ei ollut vielä tarkasti mielessä, että mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Opiskelujen aikana on käynyt selväksi, mitä haluan tehdä, ja myös mitä en halua.

Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt lukio-ajastasi? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Hauskaa ja aika huoletonta aikaa. Kurssit olivat mukavia ja vapaa-ajalla riitti aika harrastuksiin ja muuhun toimintaan. Erittäin hyvät muistot on Karjaan lukiosta. Yhteishenki oli hyvä, opettajat mukavia ja joustavia.

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?

Valitse opintojaksot mielenkiintojen mukaan, ota kaikki ilo irti perinteistä (Wanhat, penkkarit jne.) ja lähde mukaan opiskelijakunnan toimintaan.

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Suosittelen lukio-opintoja kaikille, koska lukion jälkeen mahdollisuudet lähteä opiskelemaan lähes mitä tahansa ovat erinomaiset. Lukiossa saat kolme vuotta lisäaikaa opiskella itselle mieluisia opintoja ja miettiä mitä tulevaisuudelta haluaa.

• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

Karjaan lukio kutsuu Karjaan yhteiskoulun 9.-luokkalaisten huoltajat tutustumaan lukiomme tiloihin ja opetustarjontaan tiistaina 17.1.2023 klo 17.30-18.30. Tilaisuudessa on mahdollista keskustella opettajien ja rehtorin kanssa. Tilaisuudessa on kahvi- ja teetarjoilu. Ennakkoilmoittautumista ei ole, tervetuloa!

Lukion osoite on Tammisaarentie 62 A, käynti sisäpihan puolelta.

• Huoltajille
• Tervetuloa!

• Karjaan lukio

Karjaan lukion alumni, erityisopettajaksi valmistuva Jere Karlsson kannustaa ysiluokkalaisia hakemaan lukioon: “Ei se niin rankkaa ole kuin sanotaan, pärjäät varmasti!“

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Opiskelen erityisopettajaksi Joensuussa. Tutkintoon kuuluu ns. kolmoispätevyys eli saan pätevyyden erityisopettajaksi, erityisluokanopettajaksi sekä luokanopettajaksi. Itä-Suomen yliopiston sivuainevalikoima on huikea ja olenkin valinnut sieltä terveyden edistämisen. Nyt on menossa kuudes ja viimeinen vuoteni täällä eli tahtini on ollut verkkaisen tehokas. Tässä samalla olen ehtinyt tehdä vähän töitäkin sijaisena ja erilaisilla leireillä.

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

Olin perinteiseen tapaan hieman hukassa lukion jälkeen, enkä oikein tiennyt mikä olisi se oma juttu. Muutaman välivuoden jälkeen elämänkokemusta rikkaampana se oma ala löytyi, ja olenkin tyytyväinen etten päässyt aiemmin muualle opiskelemaan. Vuosi koulunkäynninavustajana oli sitä aikaa, kun tämä alkoi vaikuttaa varmalta.

Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt lukio-ajastasi? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Se oli omalla kohdalla tavallaan helppoa aikaa, kun ei tarvinnut liikoja murehtia. Hommat kyllä hoituu. Samaan aikaan olin hieman hukassa, mikä on aika normaalia tuon ikäiselle veijarille.

Kouluruoka oli hyvää, ja kaiken lisäksi siitä ei tarvinnut maksaa. Muistelen myös lämmöllä osaa opettajista ja kursseista. Ehdottomana ykkösenä saksan kurssit ja kyseinen kielihän lähtee vieläkin. 

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?

Uskalla olla oma itsesi ja nyt olisi hyvä aika pohtia omia arvoja.

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Haehan siis lukioon! Ei se niin rankkaa ole kuin sanotaan, pärjäät varmasti!

• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

“Toivoin, ettei valitsemani opintosuunta olisi pelkkää johtamista, hallintoa ja taloutta – halusin myös inhimillisyyttä”, muistelee Karjaan lukion alumni Lotta Lahtinen, nykyinen johtamisen psykologian opiskelija.

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Asustelen tällä hetkellä Rovaniemellä, muutin tänne aikoinaan korkeakouluopintojen perässä. Viimeistelen täällä juuri johtamisen psykologian opintoja Lapin yliopistossa ja samaan aikaan olen töissä ja mukana järjestötoiminnassa. Lisäksi urheilen edelleen tavoitteellisesti, kuten jo lukioaikoina. Olen tällä hetkellä siis tällainen opiskelijan, työntekijän, järjestötoimijan ja urheilijan sekalainen kombo.

Tavoitteenani on kuitenkin päästä pian täysillä työelämään, toivottavasti oman alan pariin eli johtamisen, markkinoinnin ja viestinnän hommiin. Olen tähän mennessä työskennellyt jo useissa eri yrityksissä, osa kuuluu jopa Suomen tunnetuimpiin kuten Metsä Group, Fortum ja Posti. Niistä saadut työkokemukset sekä tietenkin lukio- ja korkeakouluopinnot takaavat sen, että mielenkiintoisia töitä on kyllä luvassa vielä tulevaisuudessakin!

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

Muistan, kun abivuotena pallottelin muun muassa oikeustieteiden, psykologian ja hallintotieteiden välillä. Lopulta kallistuin kuitenkin etsimään jotain johtamiseen liittyvää, sillä pääsin jo lukion aikana vetämään muutamia erilaisia projekteja (Wanhat, penkkarit, opiskelijakunnan hallituksen some) ja sain niistä paljon itseluottamusta koskien omia johtamisen taitoja.

Toivoin kuitenkin, ettei valitsemani opintosuunta olisi pelkkää johtamista, hallintoa ja taloutta – halusin myös inhimillisyyttä. Lopulta sitten, oikeastaan täysin sattumalta, löysin Lapin yliopistosta johtamisen psykologian opintokokonaisuuden. Samalla istumalla, kun luin millaisesta suuntauksesta on kyse, päätin hakea sinne. Ja onneksi pääsin!

Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt lukio-ajastasi? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Aina kun mietin lukioaikoja, ensimmäisenä mieleeni juolahtavat ikuiset ystävät sekä unohtumattomat projektit ja tapahtumat. Karjaan lukiossa parasta oli ehdottomasti se, että kaikista tuli tuttuja ja omia visioitaan sai toteuttaa lähes rajattomasti. Esimerkiksi Wanhojen tanssien suunnittelu ja itse tapahtuma on ihan yksi parhaimmista muistoistani IKINÄ. Kaikissa lukion projekteissa jokaisen halukkaan ääni pääsi kuuluviin ja itse en ainakaan koskaan kokenut hukkuvani mihinkään massaan. Se on ehdottomasti pienten koulujen yksi hienoimmista eduista.

Lisäksi Karjaan Lukio muovautuu ihanasti opiskelijoidensa mukaan. En esimerkiksi törmännyt kovinkaan montaa kertaa lauseisiin “koska aina on ollut näin” tai “niin se on pakko tehdä” – päinvastoin. Opettajat ja ympäristö kannustivat usein muuttumaan, kokeilemaan ja tekemään asioista oman näköisiä, antamalla muun muassa tarvittavia työkaluja, mielipiteitä sekä neuvoja. Karjaan lukiosta olen löytänyt myös nykyiset parhaimmat ystäväni. Vietämme edelleen usein aikaa yhdessä!

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?

Älä aliarvioi minkään aineen merkitystä tai vähättele asioita, joita lukiossa opetetaan. Lukion jälkeinen elämä voi vaikuttaa selkeältä, mutta harvoin se sitä kuitenkaan on – mitä vaan voi tapahtua. Ole siis valpas ja vilpittömän utelias kaikesta, älä mieti onko sillä merkitystä sinulle juuri nyt. Joskus palo syttyy myöhemmin sellaisiin asioihin, joista aiemmin et ole ollut kiinnostunut ja joskus saatatkin tarvita tietoa, jota et ole ennen kokenut hyödylliseksi.

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Lukio on loistava ponnahdusalusta melkeinpä mille tahansa elämän polulle. Siellä ei ainoastaan opi, vaan myös kasvaa. Lukion aikana on mahdollista tunnustella omia vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita, löytää itselleen sopivia opiskelumalleja sekä testata omia rajojaan. Siellä usein sekoittuu ryhmä erilaisia ihmisiä erilaisilla tavoitteilla. Se on suuri rikkaus, josta kannattaa kyllä ottaa kaikki irti.

Lukiovuosista on helppo tehdä itselleen mielekkäitä monipuolisella tarjonnalla: opintojen lisäksi voi esimerkiksi urheilla (Urheiluakatemiassa), harrastaa musiikkia, kokeilla eri projekteja, kilpailla, osallistua hallitustoimintaan, järjestää tapahtumia tai muuten vain kahvitella ja keskustella kavereiden kanssa koulurakennuksessa. Ehkäpä juuri parasta lukio-opinnoissa on se, että ne heijastavat nimenomaan sinua ja sinun valintojasi. Vaikka opiskeluihin liittyy paljon vastuuta, lukiossa on myös mukavasti vapautta tasapainottamassa sitä. Uskallan sanoa varmaksi, että lukioon jos menee niin sieltä lähtee kyllä kiitollisena pois.

• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

“Suunnitelmat saattaa muuttua, ja niiden tulee antaa muuttua”, neuvoisi yliopisto-opiskelija ja Karjaan lukion alumni Valtteri Räty itseään, jos aloittaisi lukio-opinnot nyt.

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Opiskelen Turun yliopistossa lääketiedettä neljättä vuotta.

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

Oli tiedossa lukion alusta, että jotain vastaavaa haluaisin tehdä koska ihmiskeho ja ihmishengelle merkityksellinen työ kiinnosti. Lääketieteeseen päädyin, koska siinä on haastetta, tavoitteellisuutta, ala on hyvin laaja ja aina voi oppia jotain uutta. Päivät ei käy välttämättä kauhean helposti pitkäksi.

Ammatin voi räätälöidä itselleen juuri sopivaksi: Halutessaan voi tutkia, tehdä töitä muiden kanssa tai yksin, voi tehdä käsillään tai pohdiskella ja kokeilla miten eri lääkkeet auttaisi, tehdä monivuorotyötä tai 9–17-työtä. Kaikissa kaupungeissa on työmahdollisuuksia yksityisellä tai julkisella puolella. Työmahdollisuuksia on myös ulkomailla ja esimerkiksi sota-alueilla ja köyhissä maissa, joissa vapaaehtoistyö ja apu on aina tarpeen.

Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt lukio-ajastasi? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Lukiossa paljon mukavia tapahtumia kuten Wanhat ja penkkarit, mitkä varmasti kaikki lukion käyneet muistaa pitkään. Toisaalta ulkomaiden ekskursiot mistä itse olin mukana käymässä Saksassa ja Italiassa oli mainioita tapoja tutustua muihin kulttuureihin ja historiaan ja nähdä miten ihmiset muualla elävät arkea, koska itse matkustaessa hotelleista ja vastaavista ei saa läheskään yhtä kattavaa kuvaa arjesta.

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?

Suunnitelmat saattaa muuttua ja niiden tulee antaa muuttua. Kun aikaa ja tietoa karttuu niin ymmärtää itsestäänkin ja omista mielenkiinnon kohteistaan enemmän. Kokeile kaikkia aineita, yllättävistäkin paikoista löytyy mielenkiintoisia asioita. Ota myös mahdollisimman paljon liikuntatunteja, koska yliopistossa niitä ei enää ole.

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Kannattaa mennä, opiskelija-aika on ihmisen parasta aikaa ja töitä ehtii kyllä tehdä. 

• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

Pitkin syksyä lukutaito ja lukeminen on ollut julkisessa keskustelussa, mm. Finlandia-palkittu kirjailija Iida Rauma käsitteli niitä palkintopuheessaan 30.11.2022. Syksyn 2021 kirjoitustaidon ylioppilaskokeessa lukeminen ja lukutaito olivat kantavat teemat. Lukemiseen tarttuu seuraavassa esseessä abiturientti Edith Spitz.

On meissä runotytöissä muutakin

Mikä tytössä on vialla, kun hän ravaa päivä toisensa jälkeen kirjaston nurkassa lusimassa ja hautoo mielessään kirjan juonia kuin murhaa? Hän on runotyttö ja rustaa runoja, kuten äiti keittää lapsilleen joulupuuroa: täysmaidolla ja täynnä rakkautta. Lukevia lapsia ja nuoria tuomitaan kuin oikeuden edessä, ja harrastuneisuutta kirjallisuuteen pyritään kitkemään kuin rikkaruohoja kukkakedosta. Samalla Yle ilmoittaa, että taas on nuorten poikien lukeneisuus vähentynyt. Prosentit laskevat ja tilastot hälyttävät punaista vaaraa. Ja silti tuohon, joka kirjaston nurkassa lukee, suhtaudutaan kuin loiseen yhteiskunnassa. Mitä Pottereita se käsiinsä hamuaa? Missä sen vanhemmat ovat?

Muistan sen keväisen iltapäivän, kun äiti vei minut arviolta nelivuotiaana kirjastoon hankkimaan ensimmäistä kirjastokorttiani. Nimessä kirjaimet menivät yli allekirjoitukselle varatun alueen rajojen, mutta sillä ei ollut merkitystä. Tärkeintä oli, että äiti seisoi hymyillen vieressä ja antoi lapsen olla luova. Tuona päivänä lainasin myös ensimmäisen kerran itse kirjastosta. Kirjastokäynnit olivat lapsuudessani tavallisia. Arkeen kuuluivat myös veljien kanssa nautitut iltasadut. Oli väistämätöntä, että tällainen arki päättyisi joskus. Myöhemmin veljet hurahtivat ensimmäisinä taiteeseen ja teknologiaan, kuten musiikkiin ja videopeleihin. Itse pidin yhä tiukasti kiinni Maikki Harjanteen Mintusta, sekä Mini-kirjoista. Aikanaan kyseinen harrastus kehittyi lukemiseksi ja itsenäisiksi vierailuiksi kirjastoautoon. Ja aina vanhempani kehottivat minua jatkamaan. He antoivat minulle eväät lukemiseen ja lainasivat tietokonettaan, jotta pystyin itse kirjoittamaan. Samanaikaisesti alakoulussa yhteiset tarinatuokiot jatkuivat. Ystäväni painoivat päätä pöytään ja huokailivat tuskastuneina, kun itse vieressä kuvittelin kokonaisen maailman mieleeni. Vasta kuudennella luokalla opin, ettei monilla edelleenkään ollut kirjastokorttia.

Vanhemmat eivät aina ole ne, jotka rohkaisevat lasta lukemaan. Myös sisarukset voivat tutustuttaa toisena lukemisen ihmeelliseen maailmaan, kuten Fernando Aramburu kirjoittaa romaaninsa Äidinmaa (2020, suom. Sari Selander) luvussa. Romaanissa seurataan sitä, miten eri tahot suhtautuvat lukemiseen. Toisaalta vanhemmat nuhtelevat lukevaa lasta, kun taas sisar kehottaa veljeä kaikesta huolimatta toteuttamaan itseään lukemalla. Muut ihmiset ympärillä eivät ymmärrä pojan harrastusta ja lähestyvät häntä kuin mappia väärässä arkistolaatikossa. Miten muut saattaisivatkaan tietää, että lukeva sielu etsii vastauksia sille, mitä ei ymmärrä, mutta toisaalta hakee maailmoja, joihin paeta todellisuutta. Kyseiset ajatukset ilmenevät myös Aramburun romaanista. Teos raapaisee lisäksi sitä pintaa, joka kuvaa puuttumista toisten asioihin. Miksi muut oikeastaan edes välittävät niin paljon toisten lukemisesta? Todellisuudessa ainoastaan itse kirjallisuutta harrastavan suhtautuminen on tärkeää. Jos itse pitää jotain asiaa merkityksellisenä, niin miksi antaa muiden puuttua siihen?

Aramburun romaanin henkilöhahmot tiuskivat lukevalle lapselle tämän uudesta harrastuksesta. Kuten elämässä yleensä, muut kirjoja lukevat ihmiset suhtautuvat toisiin kirjoja lukeviin myönteisemmin kuin ulkopuoliset. He nauttivat yhdessä kirjoista kuin kokaiinista ja sulkevat muut oman fantasiamaailmansa ulkopuolelle. Lukija on ulkopuoliselle todella kuin narkomaani, joka on omien tunteidensa vanki. Usein ajatellaan, että lukijat ovatkin juuri herkkiä ja normaalia tunteellisempia. Lukijat näkevät maailman sinisten silmien läpi ja elävät yksisarvisten ja haltijoiden kanssa pilvilinnoissa seitsemännessä taivaassa. Heillä ei ole mitään käsitystä todellisuudesta. Aramburun romaanissa lukemisen väitetään turmelleen nuoren lapsen muuttamalla tämän herkemmäksi ja teoksen sanoin “kaunosieluksi”. Todellisuus on kuitenkin se, että lukija on alusta saakka ollut herkkä ja tunteellinen. Lukeminen on ainoastaan saanut tämän puolen esille aiempaa vahvemmin.

Kirjallisuuden narkomaaniset vaikutukset esitellään myös Olof Lagercrantzin tietokirjan Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta (1986, suom. Timo Hämäläinen) katkelmassa. Lukemisen huumaavuuden lisäksi Lagercrantz käsittelee katkelmassa suhtautumista kirjallisuuteen, sekä tämän suhtautumisen muutosta historiassa. Kuten Aramburu, Lagercrantz kirjoittaa, miten ennen kartettiin kirjoja lukevia, kun taas nykyään heitä hamutaan omaan lähipiiriin. Ja kuitenkin lukijoita käsitellään vähemmistönä. Tällainen näkemys nostetaan esille myös Lagercrantzin katkelman lopussa, kun hän vahvasti toteaa, miten “samalla hetkellä kun luke­minen luokitellaan hienoksi, joksikin joka asettaa lukijan toisia ylempään luokkaan”. Lukijoita käsitellään siis alhaisempina olentoina kuin muita. Olemme juuri niitä keijuja ja lemminkäisiä Tolkienin kirjoista, joissa lohikäärmeet syöksevät kyliä maan tasalle ja sormusten hallussapito mittaa maailman mahtia.

Eräs hyvä ystäväni totesi kerran, että olen muita ihmisiä ilkikurisempi ja tällä tavoin pahempi, koska olen hiljainen runoja rustaava tyttönen. Lisäksi minua kohdellaan harrastukseni takia joissain piireissä sellaisena, kuin en tietäisi mitään todellisesta maailmasta. Jo sekin, että olen aikanaan muuttamassa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle saa hälytyskellot soimaan läheisteni mielessä. Miten ikinä saatankaan selvitä kaikesta? Eihän minulla runotytöllä ole lainkaan käsitystä mistään. Ruskea sinisilmäinen katseeni vaeltaa naiivin tytön elinympäristöä ja metsästää vain ympäriltään herra Rochesterin tai Fitzwilliam Darcyn kaltaisia karskeja miehiä. En tiedä muusta, niin se vain on. Vaikka todellisuudessa saattaa olla, että lähimmäiseni eivät halua uskoa, että olen tietoinen ulkoisesta maailmasta. Tiedän, että maailmassa kulkee Ian McEwanin Sovituksen Paul Marshalleita. Muun muassa heidän takiaan en halua ajoittain kävellä ilman seuralaista tietyissä paikoissa. Tuolloin elän niissä pimeissä puistoissa vieraiden ihmisten keskellä omien pilvilinnojeni sijasta. En ratsasta yksisarvisella vaan elämän arvaamattomuuden ratsulla. Lagercrantz sivuaa teoksensa katkelmassa juuri sitä, miten vain harvoilla kirjoja lukevilla on todellinen käsitys eri kirjojen käsittelemistä asioista. Vaikka heillä ei suoranaisesti olisi kosketusta tiettyihin todellisuuden tapahtumiin, lukijat saattavat silti ymmärtää ja osata varautua todellisuutta varten. Joskus siniset piilolinssit on yhtä helppo ottaa pois kuin laittaa päälle.

Lukemiseen ei välttämättä puututa, mutta usein sitä tuomitaan. Sivustakatsojat määrittelevät kansien väliin hukkuneen henkilön täysin. Näiden kansien välissä olevat sanat, ne saavat lukijat herkiksi. Tunteet purkautuvat hennon tuulenvireen lailla, eikä tunteitaan tietenkään saa nyky-yhteiskunnassa ilmaista, etenkään herkkyyttä ja haavoittuvaisuutta. Ihmiset katsovat kirjaston nurkassa lusivia lapsia ja kauhistelevat ilmiötä. Todellisuudessa toisen ihmisen lukeminen kuuluu näille propagoijille yhtä paljon kuin se, miten kovasti herra Rochester rakastaa neiti Ingramia: ei lainkaan ja kenties vielä vähemmän.

• lukio-opintojen antia

• Karjaan lukio

“Innostuin lukioaikana todella paljon historiasta. Siinä kiinnosti erityisesti maailman ymmärtäminen alusta alkaen ja se, miten olemme päässeet nykyisyyteen”, kertoo historian opiskelija Mandi Malmström alumnitarinassaan.

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Tällä hetkellä opiskelen historiaa Tampereen yliopistossa ja asun myös opintojen vuoksi Tampereella.

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

Innostuin lukioaikana todella paljon historiasta. Siinä kiinnosti erityisesti maailman ymmärtäminen alusta alkaen ja se, miten olemme päässeet nykyisyyteen. Muistan pohtineeni kaikkia erilaisia alavaihtoehtoja, koska halusin suunnitella tulevaisuuttani mahdollisimman tarkasti heti lukion alkaessa, mutta mikään ala ei vain tuntunut omalta. Onneksi historian tunnit alkoivat, ja kun historian saloihin pääsi syventymään, se vei mennessään, ja tässä sitä ollaan opiskelemassa historiaa.

Minkälaisia muistoja lukioajoista on sinulle jäänyt? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Lukioajoilta on jäänyt erityisen hyviä muistoja, kuten ihanat ja hyvät opettajat, koulukaverit sekä antoisat oppitunnit, jotka avarsivat omaa ajattelua. Myös koulussa toteutettu Berliini-projekti on jäänyt mieleeni oikein onnistuneena ja mahtavana matkana, jolloin pääsin tutustumaan lähemmin Saksan historiaan ja kulttuuriin.

Koin, että Karjaan lukion ilmapiiri oli oikein hyvä. Pienemmän lukion hyvät puolet tulivat esille muun muassa siinä, että opettajat tunsivat oppilaansa ja pystyivät antamaan tätä myöten henkilökohtaisempaa opetusta ja opastusta. Karjaan lukio opetti ja antoi hyviä taitoja jatkaa eteenpäin seuraavaan elämänvaiheeseen.

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?

Jos olisin vasta aloittamassa lukio-opintoja, antaisin itselleni sellaisen neuvon, että kaiken ei tarvitse olla heti valmista tai suunniteltua. Kehottaisin itseäni olemaan avoimin mielin ja uskomaan tulevaisuuteen.

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Lue ja opiskele aineita, jotka aidosti kiinnostavat. Jos olet kiinnostunut matematiikasta ja luonnontieteellisistä aineista niin hienoa, lue niitä. Jos olet taas enemmän kiinnostunut humanistisista ja yhteiskunnallisista aineista, panosta niihin! Yhteiskunnassa tarvitaan kaikkien alojen osaajia. Onnea ja menestystä tulevaisuuteen!

• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

Juuri päättyvässä lukuvuoden 2. jaksossa esseitä kirjoittivat niin ensimmäisen vuoden opiskelijat kuin abiturientitkin. Abeilla kirjoittamistaitojen syventäminen on samalla kertauskurssi tuleviin äidinkielen ylioppilaskokeisiin. Merestä nousee sumu -esseessä abiturientti Helmi Yli-Tepsa pohtii, miten media vaikuttaa meihin.

Merestä nousee sumu

Turhautunut tyttö tietokoneensa ääressä, lukuisten elokuvien kuvauksia lukien. Mikä olisi kaikista kiehtovin ja mielenkiintoisin, sellainen, johon voisi sukeltaa, uppoutua kunnolla ja kadota hetkeksi? Yleensä sarjat ovat niitä, jotka vievät katsojan parhaiten mennessään, kuin mustekalan lonkerot, vetäen sukeltajan meren syvyyksiin. Tyttö valitsee sittenkin sarjan. Hän haluaa syvyyksiin. Haluaa vajota pohjaan asti. Pian kuitenkin jokin kiskoo hänet takaisin pinnalle, todellisuuteen. Sarja loppuu. Tyhjyys tunkeutuu tyttöön. Onneksi tyttö tietää, mitä tehdä. Hän täyttää tyhjyyden puhelimensa sovelluksilla, jotka vievät hänet takaisin mereen. Tyttö olen minä. Hän on myös moni muu. Liian moni.

Media tekee ihmeitä ihmismielelle, vangitsee sen niin nopeasti. Niin ovelasti, ettei sitä ehdi edes tiedostaa. Yhtäkkiä tajuaa olevansa jumissa. Tuntuu, kuin irtautuisi omasta kehostaan ja median maailma murtautuisi aivoihin, vallaten mielen ja jättäen jäljelle vain tyhjän katseen. Emma Ainalan taideteoksessa Sad online (2016) esiintyy kaksi naisoletettua henkilöä, jotka istuvat metsässä erilaisten älylaitteiden ympäröimänä. Molemmat henkilöt ovat uppoutuneet median selittämättömään maailmaan. He eivät näe, kuule tai ajattele todellisuutta. On vain lasittuneet katseet ja media. Heidät on vangittu. Vankeja ovat myös teoksessa esiintyvä kala sekä sammakko pyöreissä akvaarioissaan. Vankeudet eroavat kuitenkin toisistaan, nimittäin ihmiset saattavat olla omasta tahdostaan vankeina.

Uppoutuminen on pakokeino. Se on keino paeta todellisuutta, totuutta. Usein valheessa on helpompi elää, kun totuus on liian julma. Mika Waltari kirjoittaa näin, vuonna 1945 julkaistussa romaanissaan Sinuhe egyptiläinen: “Valheen ympärillä parveilevat näet ihmiset kuin kärpäset hunajakakun kimpussa ja sadunkertojan sanat tuoksuvat suitsutukselta hänen istuessaan karjanlannassa kadunkulmassa, mutta totuutta ihmiset pakenevat”. Romaanin katkelmassa päähenkilö Sinuhe puhuu kirjoitetuista teksteistä, jotka ovat kirjoitettu jumalien mairittelemiseksi tai ihmisten pettämiseksi uskomaan valhetta. Media on täynnä tällaista sisältöä. Arvovaltaisia ihmisiä ylistetään ja ihmisille valehdellaan lukuisten keinojen avuin. Mielestäni median voi ajatella kuitenkin myös yhtenä isona valheena. Se on oma maailmansa, epätodellinen maailma. Sellainen, johon piiloutua. Me ihmiset olemme niitä kärpäsiä, joista Waltari kirjoittaa. Parveilemme valheen ympärillä, nauttien ihanasta suitsutuksesta, fiktiosta. Sisällöllä ei edes ole väliä. Tämä käy ilmi Ainalan teoksessa, jossa monien laitteiden ruuduilla esiintyy vain epäselvää suttua. Suttu ja valheet kelpaavat hyvin, kunhan pääsee pakenemaan uuvuttavaa todellisuutta, painavine totuuksineen.

Tyydytys, mielihyvä, turva, niitä haluamme ja niihin pyrimme. Ne ovat niitä, joita lopulta himoitsemme. Waltari kirjoittaa, että Sinuhen mielestä ihmisillä on valtaa tiettyihin asioihin, kuten vihan tyydyttämiseen ja pelon pakenemiseen, mutta valta ei heitä säästä himosta ja pettymyksestä. Koen Sinuhen väitteen pitävän jokseenkin paikkaansa, ainakin himon ja pettymyksen osalta. Kun tyydyttäviä kokemuksia saa liian helposti ja nopeasti, tulevat aivot riippuvaiseksi mielihyvästä, dopamiinista. Riippuvuuden kasvaessa himo yltyy ja muuttuu hallitsemattomaksi. Ainoastaan mielihyvä, pakeneminen ja turva pystyy sen sammuttamaan. Nopea mielihyvä ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Sen päättyessä ilmaantuu jälleen tyhjyys ja pettymys, ylitsepääsemätön pettymys.

Mitä siitä seuraa, kun yhä useampi ihminen muuttuu Ainalan teoksen henkilöiksi? Mitä siitä on itse asiassa jo seurannut? Lisääntynyt masentuneisuus ja ahdistuneisuus, elottomuus, tunteettomuus. Mahtaako näiden ongelmien ja mediaan uppotumisen välillä olla vahva korrelaatio? Uskon todella, että on. Aluksi median imeminen itseensä tuntuu uudelta ja kiehtovalta, jopa huumaavalta. Pian se alkaa kuitenkin vaikuttamaan yksilön oikeaan elämään. Ihmisen uppoutuessa median maailmaan, todellisuus alkaa potkia yhä kovempaa kasvoille. Kaikki tuntuu yllättäen haastavammalta, raskaammalta ja raivostuttavalta. Stressi yltyy ja elämä on vain jatkuvaa suorittamista, pakkopullaa. Teknologian syövereissä, maailmassa, jossa ei tarvitse olla muuta kuin median loputtoman datan täyttämä lasittunut hahmo, on helppo viettää aikaa silloin, kun todellisuus kääntyy turhan tuskaiseksi.

Onko syvyyksissä hyvä olla, kun seurauksena on sumu? Vaikka media tuntuukin täyttävän tyhjyyden, tyhjentää se samanaikaisesti osan itsestämme. Elokuvat, pelit ja videot saavat päivittäin aikaan vahvoja tunnereaktioita ihmisille, jolloin todellisen arjen tapahtumat eivät enää nosta tunteita pintaan niin kuin ennen. Mikään ei enää hätkäytä samalla tavalla. Epätoivon ja himon sammuttaminen nopealla mielihyvällä on kuin tukahduttaisi eläväiset liekit sammutusnesteellä. Nämä liekit ovat tunteitamme. Niiden sammuminen tekee meistä elottomampia ja todellisuuskin muuttuu epätodellisemman tuntuiseksi. Elämä alkaa tuntua sumuiselta, ikään kuin mistään ei saisi kiinni, eikä mistään edes jaksaisi tarttua kiinni. Millään ei ole enää suurempaa merkitystä ja hiljalleen huomaa persoonallisuutensa katoavan.

Tyttö haluaa itsensä takaisin. Haluaa olla vielä se iloinen, eloisa ja herkkä lapsi. Hän toivoo, ettei olisi koskaan sukeltanut mereen. Sieltä on niin kovin tuskaisaa nousta takaisin sumuiselle pinnalle. Sukeltaminen on vienyt pienen osan tytöstä, joka muihin osiin yhdistettynä muodostaa tytön identiteetin. Hän haluaa olla kokonainen ja yrittää tehdä sen eteen töitä. Tyttö kirjoittaa esseen, joka on kasaantunut muiden rästitehtävien joukkoon. Hän saa sen valmiiksi. Nyt pinnalla on taas hieman helpompi olla, eikä himo sukeltamiseen olekaan enää niin suuri. Pienin askelin hän tekee elämästään mieluisampaa. Merestä kokonaan eroon pääseminen tuntuu kuitenkin miltein mahdottomalta. “Meri on niin täydellinen piilopaikka”, ajattelee tyttö, joka olen edelleen minä. Hän on myös moni muu. Liian moni.

• lukio-opintojen antia

• Karjaan lukio

“Jo lukiossa minua kiinnosti yhteiskunta laajasti ja moni valtiotieteellisen ala oli kiinnostava”, muistelee taloustieteen tohtoriopiskelija Ossi Tahvonen.

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan taloustiedettä Helsingin Yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan ja olen edelleen samalla tiellä, nykyisin tohtoriopiskelijana.

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

Jo lukiossa minua kiinnosti yhteiskunta laajasti ja moni valtiotieteellisen ala oli kiinnostava. Lukiossa olin myös kohtalaisen hyvä matematiikassa ja siksi taloustieteessä viehätti matemaattisuus, jolla oli vähemmän painoa muilla aloilla. Toisaalta kauppiksen monet pakolliset opinnot eivät innostaneet minua, joten valtiotieteellinen oli minulle juuri oikea paikka.

Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt lukioajastasi? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Lukioajoista on jäänyt hyvät muistot! Jälkikäteen arvostan Karjaan lukion rentoa ilmapiiriä ja sitä, ettei opintoihin (ainakaan tuolloin) kohdistunut niin suuria paineita kuin pääkaupunkiseudulla, jossa monissa lukioissa paineet olivat aivan erilaiset. Tämä antoi aikaa löytää omia kiinnostuksenkohteita. Luonnon keskellä maalla elämisessä on myös paljon hyviä puolia, joita kaupungissa asuessaan alkaa arvostaa.

Lukioajoilta muistan erityisen hyvin kaverien kanssa hengailun hyppytunneilla, mutta tuli sitä myös opiskeltuakin. Pingistaitoni ovat edelleen hyvällä tasolla ja moniin lukioajan kavereihin pidän säännöllisesti yhteyttä. Myös ylioppilaskirjoituksista on jäänyt monia asioita elävästi mieleen, vaikka ne jännittävät niin kannattaa yrittää nauttia ainutlaatuisesta tai ainakin harvinaisesta kokemuksesta.

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?

Lukiossa on nykyään enemmän paineita kuin omana aikanani, mutta silti lukioon kannattaa lähteä uteliaana ja opiskeluun kannattaa ottaa ajoissa hyvä ja rento asenne. Ei kannata hävetä tietämättömyyttä vaan kysyä kysymyksiä ja varmistaa, että todella ymmärtää asiat. Joskus elämässä voi olla tilanteita, joissa tyhmiä kysymyksiä on, mutta lukiossa niitä ei paljoa ole.

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Vaikka ammattikoulu onkin monille sopivin valinta, kahden välillä oleville suosittelen lukio-opintoja, koska ne enemmän avaavat ovia kuin sulkevat niitä. Myös vaihtaminen ammattikouluun myöhemmin on mahdollista. Mikäli ei ole tarpeeksi tietoa eri uravaihtoehdoista, löytyy internetistä kokemuksia ja uratarinoita runsaasti.

• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

“Haluan opiskella alaa, jossa voin auttaa ihmisiä ja joka olisi muutenkin ihmisläheistä työtä”, kertoo sosionomiopiskelija Senja Oksanen, ylioppilas Karjaan lukiosta. Hänen haastattelunsa aloittaa Karjaan lukion alumnitarinat.

Mitä teet ja missä olet nykyisin?

Olen kolmannen vuoden sosionomiopiskelija Savonlinnasta. Opiskelen Xamkissa, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Miten päädyit valitsemaan nykyisen opintoalasi?

En ollut lukion aikana ollenkaan varma, mitä haluan tehdä koulun päätyttyä. Olin kuitenkin tietoinen siitä, että haluan opiskella alaa, jossa voin auttaa ihmisiä ja joka olisi muutenkin ihmisläheistä työtä. Sosionomi alana on todella laaja, mikä antaa opintojen aikana mahdollisuuden miettiä sitä, mikä olisi se oma juttu.

Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt lukio-ajastasi? Entä juuri Karjaan lukiosta?

Lukioaika näin jälkikäteen mietittynä oli todella lyhyt. Päällimmäisenä nousee mieleen suuret työmäärät ja stressitaso koeviikkoja ja kirjoituksia ajatellen. Lukioaikana syntyi niin upeita muistoja kuin uusia kaverisuhteitakin. Kolmeen vuoteen sisältyi niin plussia kuin miinuksiakin, mutta en vaihtaisi niitä mistään hinnasta pois.

Karjaan Lukio on pieni, mutta tiivis lukio. Kyllähän suurimmiksi muistoiksi nousevat Makana-projekti, jonka ansiosta pääsimme matkustamaan Etelä-Afrikkaan, vanhojentanssit sekä penkkarit. Ylipäätään on kiva muisto jäänyt siitä, että kaikki tulivat kaikkien kanssa toimeen pienen lukion ansiosta. Kirjoitimme myös korona-aikana itsemme ylioppilaiksi, minkä takia kirjoituksia jouduttiin mm. aikaistamaan ja ylioppilasjuhlat siirtyivät elokuun loppuun. Osa, mukaan lukien minä, olimme tällöin jo muuttaneet opiskelujen perässä uusille paikkakunnille ja aloittaneet opinnot. Jouduimme palaamaan takaisin Karjaalle vielä viettämään ylioppilasjuhlia.

Jos aloittaisit lukio-opinnot nyt, minkä neuvon antaisit itsellesi?

Älä ota turhaa stressiä kokeista. Aina ei tarvitse olla ”täydellinen” kaikessa. Myös huonompikin arvosana on ok. Painopiste on kuitenkin kirjoituksissa, eikä yksittäisissä arvosanoissa.

Mitä terveisiä lähettäisit lukio-opintoja miettivälle 9.-luokkalaiselle?

Jos säkin kamppailet sen kanssa, mitä tekisit peruskoulun jälkeen, lukiossa on vielä aikaa miettiä. Tuntuuko, että tykkäät opiskella ja jaksat käyttää energiaa kouluhommiin? Lukio on luontevin väylä myös korkeakouluihin ja yliopistoihin, jos sulla on tähtäimessä pyrkiä jatko-opiskelemaan. Pääset myös kokemaan kaikkea hauskaa kolmen vuoden aikana, että ei se vaan pelkkää pänttäämistä ole. Kannattaa siis harkita lukio-opintoja.

• KaLunAlumni
• Karjaanlukionalumni

• Karjaan lukio

Syksyn 2022 ylioppilaat Karjaan lukiosta ovat:

Elias Alfthan

Elias Knaapinen

Vilma Kylä-Nikkilä

Ilja Turchin

Lämpimät onnittelut kaikille uusille ylioppilaille!

• Ylioppilastutkinto

• Karjaan lukio

Karjaan lukion sivut siirretään pikkuhiljaa Raaseporin kaupungin sivujen alle. Jos et löydä etsimääsi tästä, käy vielä Karjaan lukion com-päätteisillä sivuilla. Siellä on yhä kaikki!

Uusi fi-päätteinen sivu valmistuu loppuvuonna 2022, ja siirrosta tiedotetaan erikseen.